SUPERSINKUN PÄIVÄKIRJA: Ikuinen kaipuu

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, mistä ihmeestä ikuinen kaipuuni johonkin tai jonnekin oikein johtuu. Ulkomailla asuessani kaipasin koti-Suomeen ja nyt loskaisessa Helsingissä asuessani mieleni kaipaan ulkomaille. Miksi en ole tyytyväinen siihen missä olen tai siihen normaaliin elämään niin kuin niin moni muu, miksi veri vain vetää maailmalle ja etsii jotain erilaista? Olisikohan tilanne toisin, jos olisin parisuhteessa tai perheellinen? Tyytyisinkö silloin perinteiseen lähiöelämään ja siihen vuotuiseen aurinkomatkaan vai kaipaisinko viikonloppureissuja Euroopan kaupunkeihin ja rentouttavia lomia aurinkoon? Tosin taipumukseni kaukosuhteisiin tai muuten vain haasteellisiin ihastuksiin, ei tähän tuo vastausta kovin nopeaa. Olisikohan ikuisen kaipuun syynä ihan vain perinteinen sitoutumiskammo tai juurtumisenpelko...? Kyllähän tässä on jo vuosien varrella opittu ettei se ruoho aidan takana ole yhtään sen vihreämpää. Noh, ehkä osa meistä on vain luotu levottomammiksi kuin toiset.