Wow, miten tässä näin pääsi käymään?! Supersinkusta tuli supersuunnittelija. Mutta hei on ollut ihanaa päästä ystäväni puoliviralliseksi hääsuunnittelijaksi, ei siis vielä sentään ole omista häistäni kyse, supersinkkuna edelleen. Nyt vapaa-aika vain menee miehenmetsästyksen sijasta hääkoristeiden ja -juttujen piirissä, eikä se ole yhtään huonompi tapa viettää aikaa. Kivahan se on tyttöseurassa jutella juhlamuodista, pöytäkoristeista ja istumajärjestyksestä muutaman viinilasin ääressä...kyllä ne jutut yleensä aina niihin miehiin kuitenkin päätyy;)
Tiedä häntä kuinka todellisuuteen perustuvaa on se amerikkalaisissa ohjelmissa usein toistuva lausahdus, jonka mukaan jokainen naishenkilö on suunnitellut omia häitänsä aina lapsuudesta asti ja jokaisella heistä on tietty kuva minkälainen heidän hääpäivästänsä tulee. Pikainen gallup ystäväpiirissä kyllä osoitti sen, ettei ainakaan meidän kohdalla asia pidä paikkaansa, mutta onko tässä kyseessä siitä kuuluisasta kulttuurien erosta? Kasvatetaanko Jenkeissä tytöt uskomaan, että heidän elämänsä kohokohta on naimisiin meno, ja Suomessa taas heidät luotetaan uskomaan siihen, että heille kaikki on mahdollista ja ilman miestäkin kyllä pärjää? Miten lie, kiva on kuitenkin ollut koluta morsiusliikkeitä ja ihmetellä pahimpia marenkiluomuksia sekä ideoida pöytäkoristeita. Seuraavaksi suunnitteilla on tietenkin ne polttarit...mitähän perinnettä siihen päädytään käyttämään...
Eli jos päiväkirjaan ei ole liikoja miesjuttuja eksynyt, ystävän häitä voi vaikka siitä syyttää:)
tiistai 25. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti