SUPERSINKUN PÄIVÄKIRJA: Yhtä vuoristorataa

Sinkun rakkauselämä on kyllä melkoista vuoristorataa. Ensin ihastutaan ja sitten vihastutaan, välillä petytään ja toisinaan iloisesti yllätytään. Vähitellen tilanteeseen alkaa kyllä toivoa jonkinlaista tasaisuutta.

Pidän treffailusta kovasti, mutta mielelläni skippaisin sen epätietoisuuden ja/tai pettymyksen jälkeenpäin. Tiedän, itsellenikin on usein hankalaa sanoa toiselle suoraan ettei kiinnosta, mutta kyllä sitä mieluummin haluaisi kuulla, että mikä on tilanne. Näin ei sitten tarvitse liian kauaa ihmetellä, että mites tässä nyt sitten kävi vai kävikö. Kyllähän sitä itsekin voi olla aktiivinen ja olenkin, mutta ikävä kyllä edelleenkin monet miehet pitävät itse "metsästyksestä" ja karsastavat aktiivista naishenkilöä.

Aivan, arvasitte oikein, se herkkutreffikaveri, jonka kanssa oli tosi hauska ilta, ei ole ilmoittanut itsestään ja meidän todella kiva ilta jää nyt vain muistoksi. Kaikki viittasi treffien aikana ja päättyessä, että tästä voisikin jotain kivaa kehittyä, mutta sitten miehestä ei ole kuulunut pihahdustakaan. Tyypilliseen naismaiseen tapaan olen mielessäni käynyt läpi eri vaihtoehtoja hiljaisuudelle – onnettomuutta kotimatkalla, työkiireitä, puhelimen katoamista, toista ihastusta tai kiinnostuksen puutetta, mutta nyt loppuu arvuuttelu ja matka jatkuu. Tein parhaani ja se ei vain nyt toiminut.

Onneksi aika ja työkiireet auttavat unohtamaan pienet rakkauselämän notkahdukset ja pikkuflirtti piristää - kaikkia näitä on tullut taas testattua:) Perjantaina Kaivohuoneen kesäkauden avajaisissa upeiden miesten kanssa flirttailu ilahdutti kummasti, varsinkin kun eräs silmäpelin pelaaja oli lempinäyttelijäni!

Mennyt viikonloppu oli kyllä muutenkin hullunhauska – tapasin muun muassa livenä Twitterikontaktejani ja laajensi näin Helsingin ystäväpiiriäni, mikä on aina plussaa. Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyy:D