Eilinen pyörä kevätkuntoon -projektini mahdottomuuden keskellä ilmaistu toive miehisestä avusta sai tunteet kuumenemaan Twitterissä. Tuohtuneita kommentteja tuli muutamilta miespuolisilta kontakteiltani, joiden mielestä moinen kommentti oli täysin seksistinen ja sukupuolten roolijakoa yleistävä. Ymmärrän toki heidän pointit ja lähtökohdan, osa oli ehkä tehty pilke silmäkulmassa, osa tosissaan. Toki supersinkku selviää nyt yhdestä pyörän kevätrempasta ihan itsekin, mutta tarvitseeko minun osata tehdä kaikki itse? Olisi huomattavasti mukavampaa, jos apuna olisi kiva nuorimies, mielellään jopa poikaystävä tai ehkä häntä voisi jo kutsua miesystäväksikin tässä iässä:P.
Olen pienestä pitäen tottunut siihen, että joko isäni laittaa pyörät ajokuntoon kevään koittaessa ja auttaa nostamaan tai laskemaan satulaa tai että apuna on ollut sen hetkinen poikaystävä. Minulle oli siis eilen luonnollista tuhahtaa ja toivoa miehistä apua mukaan projektiin, sillä olen kaikki pyöräni huoltanut miesten avustuksella. Kenties on aika muuttaa sekin paha (?) mielenpinttymys ja hoitaa asia itse, mutta kyllä eilinen keskustelu sai miettimään nykyajan roolijakoja ja tapoja.
Sinkkunaisena olen tottunut huolehtimaan itsestäni ja kodistani sekä pyytämään apua, jos omat kyvyt loppuvat vaikka huonekaluja kasatessa tai remonttia tehdessä kesken. Välillä kuitenkin tulee sellainen olo, että olisi kivempaa, jos siinä olisi joku toinen auttamassa eikä kaikkea pitäisi osata tehdä itse. Miten sitten käy kun satun pariutumaan ja löytämään sen upean miehen? Kuinka osaan olla tekemättä kaikkea itse? Mikä on nykyään miehen rooli ja onko meillä edelleen miesten ja naisten töitä? Mielestäni meillä kaikilla on mahdollisuus valita ja joihinkin asioihin vain tarvitaan enemmän voimia kuin toisiin ja silloin miehinen apu olisi tarpeen. Ehkä on vanhanaikaista ajatella, että mies olisi fyysisesti voimakkaampi kuin nainen, mutta toivon kyllä tulevan partnerini pystyvän tuomaan lisämuskeleita kotihommiin.
Ja miten pyöräni keväthuollolle sitten kävi? Noh, auttavaisten Twitterikontaktieni kautta sain tarkat keväthuolto-ohjeet pyörälleni ja niinpä lauantaina sitten opettelen taas yhden uuden hyödyllisen taidon ja pistän pyöräni ajokuntoon. Ellen sitten päädy kiikuttamaan pyörää läheiseen pyöräliikkeeseen ammattilaisten huollettavaksi. Hmm missähän se ylimääräinen hammasharja olikaan…?
tiistai 12. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti